LIHAKSETTOMUUS

Erehdyin eräs ilta tutkimaan viime keväänä otettuja "pullistelukuviani". En toki väitä olleeni sillonkaan mikään naisen malli Adoniksesta, mutta jotain ruista ranteissa oli. Olkapäistä olin ollu ennen taukoo tosi ylpeä. Nyt itestä tuntuu, että kuvat on siltä ajalta, kun mussa vielä oli jäljellä jotakin. Jotain sitä, minkä eteen oli tehny tunteja ja taas tunteja töitä. Aamu toisensa jälkeen. Jokainen 3.30 herätys toisensa perään.

Ennen sitä kaikkea, kun rangan kanssa tuli ongelmaa. Hermosäryt, voimattomuudet ja unettomat yöt. Syitä ja lähteitä etittiin pitkään, ja etitään ehkä edelleen. Jos se mitä nyt yritetään ei auta, on koitettava päästä magneettikuviin. Jokainen yhtään niitä asioita tiedostava varmasti ymmärtää, että magneettikuviin ei pääse kovinkaan helposti, ja jonot voi olla kuukausia pitkät. Rinta- ja kaularanka on osittain todella jäykkä, siellä on hermo jumissa ja pahasti. Välilevyssä jotain...ehkä muutakin...

Jos joku ei tiedä millasta on hermosärky, niin mun kohdalla se meinaa sitä, että tiedostaa kätensä olemassa olon jatkuvasti, koska kokoajan ojentajan ja haukkarin päiden tienoilla on puuduttava särky. Nukkuessa ei tiedä, missä asennossa kättä pitäis pitää, jotta särky helpottais. Useena yönä on todennu monen tunnin asennon hakemisen jälkeen, että se särky ei vaan tuu loppumaan, vaikka päällään seisois. Tottakai se on raskasta, -nukkua kolmea tuntia öissä.

Aluks tietenkään en saanu treenata käsiä ollenkaan. Kivun alkaessa olkapäästä epäiltiin, että jonkun liikkeen väärästä tekniikasta ois aiheutunu häikkää, joka vaan lisäis tuhoa, jos menis jatkamaan treenejä. Päätettiin, että nyt levätään. Moni varmaan ihmettelee, että miks en käyny treenaamassa jotain muuta, mutta "yksjakosella" saliohjelmalla tekemään tottuneen on ollu yllättävän vaikee mennä "tekemään vaan jalat tänään". En oo kovinkaan paljoo uskaltanu luottaa itteeni lepääjänä, koska "jos nyt kokeilen ihan vähän", ei välttämättä ois ollu oikee ratkasu.

Ei kulunu montaa viikkoo, kun ranka alko oireilla, ja sitä jumpatessa olkapää ja haukkarin pään vauriot suljettiin pois. Käsien koholla pitäminen selinmakuulla alko voimistaa särkyä, -siitä saatiin taas selville vähän lisää. Kokeiltiin pitkään erilaisia tyynyjä ja nukkuma-asentoja rangan tukemiseen, ja sitä kautta hermosäryn oletettiin helpottavan. Jokainen "nukkumakokeilu" kuitenkin päätty siihen lopputulemaan, etten kyenny nukkumaan yhtäkään kokonaista yötä sovitulla tyynyllä tai asennolla.

Teen edelleen kaula- ja rintarangalle venytyksiä sekä kotona, että fysioterapiassa, ja myönnän, että usein turhauttaa, kun tuntuu että mikään ei auta. Nyt jos koputtaen puuta uskallan jotain sanoo, niin musta tuntuu, että yhden nikamavälin uusien käsittelytapojen jälkeen mun yöunet on pidentyny alkuperäsestä 3 tunnista per yö huomattavasti.

Tottakai tuntuu pahalta nyt, kun kattoo itteensä peilistä. Ehkä edelleen harmittaa se, että toinen meistä lähtee kotoo monesti viikossa treenaamaan ja ite jään kattelemaan telkkaria. Mä en todellakaan oo sellanen...

Saatan kuulostaa katkeralta, mutta mä en ole. En kadu tuntiakaan tehtyä työtä, vaikka treeni ei tällä hetkellä kulje mihinkään suuntaan, ja tuntuu että lihasmassa katoo olemattomiin. Onneks lihasmuisti palauttaa mut elävien kirjoihin, ja treenille palatessa voin pian taas huomata, että kaikkee ei tällasessakaan ajassa oo menetetty.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttiboxini on avoin kaikille näkemyksille. Kiitos, että lähetit rakentavan kommentin.

Vastaan Sinulle mahdollisimman pian !