KIUSAAMISENI

Alotan "kevyen" aiheen sanomalla: - Mua on kiusattu reilusti yli 10 vuotta. Aina. Joka paikassa. Kadulla, kaupassa, jokaisessa koulussa, netissä... 13 vuotta, 4 eri koulua, eri paikkakunnilla. Jopa "kiusaamisen vastaisessa" koulussa 80km poissa kotoa.

Ajatellessa asioita nykyään, harmittaa itteenikin, että kestin sitä kaikkee niin kauan. Päivästä, vuodesta, koulusta ja luokasta toiseen... Kouluun oli PAKKO mennä peruskoulussa joka aamu, vaikka pelotti. Koko pitkän päivän koitti pysytellä niin, ettei kukaan huomais. Paitsi nykyään, -kaikki on oikeutettuja näkemään, miten hyvin mä oon oppinu tuntemaan itseni muiden mollatessa.

Erityisiä yksittäistapauksia kiusaamisesta mulle muistuu mieleen ainoastaan ylä-asteen ajalta, koska silloin se oli pahimmillaan. Muutoin koko koulu-aikani oon eläny siinä käsityksessä, että haukkuminen ja ulkopuoliseks jättäminen on jotenkin normaalia ja hyväksyttävää toimintaa. En laskenu sitä kiusaamiseks, vaikka sitähän se nimenomaan oli. En osannu välittää, koska kukaan ei puuttunu siihen. Kukaan opettajista ei auttanu, vaikka menin ja pyysin apua. Ainoo, joka otettiin tarkempaan valvontaan, olin minä, -kiusattu.

Ensimmäinen mieleenpainuva tapaus on ihan 8 luokan lopusta. Oltiin koulun käytävässä ilman valvontaa luokan kesken odottelemassa opettajaa. Joku meidän luokasta oli saanu tietää, että olin tavannu pojan, jonka kanssa sen ajan mittapuun mukaan "seurustelin". Alko asian käsittely suureen ääneen luokan "älyvälkkyjen" kesken. Asiasta puhuttiin sanoen "Hahah, Maiju on alkanu seurusteleen. Ihan varmaan joku Facebook-suhde". Mua ei edes suoranaisesti kiusattu, vaan asiasta puhuttiin ihan, kun mä en olisi itse ollut paikalla. Istuin puolentoista metrin päässä asian puintitukikohdasta. Tottakai asiasta supistiin pitkään jälkikäteen, mutta pisti kyllä miettimään, miten oikeesti on mahdollista käyttäytyä vielä kahdeksannella luokalla sillä tavalla.

Toinen elävää kuvaa verkkokalvolle muodostava tapaus, on suurinpiirtein samalta luokka-asteelta siitä tilanteesta, kun omat "kaverit" pitää sun kiusaamista hauskana, ja nauraa kiusaajien mukana. Voitte uskoo, että siinä vaiheessa viimeistään oppi luottamaan itseensä. Tapaus liittyy siihen, että mulla on syntymästä asti ollu liikuntarajote, jonka vuoks ilmeisesti suurin osa kiusaajista ei oo jollain lailla pitäny musta. Mua ei suurimmaks osaks oo kiusattu sen takia, mutta kyllä niitäkin tapauksia löytyy. Musta oli siis perustettu IRC-galleriaan mun liikuntarajotetta solvaava ryhmä, jossa meidän luokan pojat keskusteli sarkastisesti siitä, kuinka ne rakastaa mun poikkeavia ominaisuuksia. Kiusaaminen ei siis jättäny mua rauhaan kotonakaan. Se seuras mua päivittäin koulurepussa kotiin saakka, ja tavattiin taas, kun avasin internetin. Ja nyt siihen, miten mun kaveri toimi kuultuaan kyseisestä ryhmästä: "Haha, kuulitsä? Susta on perustettu Galleriaan ryhmä. Aika hauskaa, hah." Tässä jälleen yksi syy luottaa itseensä.

Opin pujottelemaan taitavasti kiusaamisen viidakossa, ja välttämään tilanteet, joissa joutuisin kiusaamisen kohteeks. Nyt kun tiedän, mitä on vapaus kiusaamisesta, mulla on vihdoin voimaa kohdata jatkossa pystypäin vastaavat tilanteet. Mä tiedän, että ainoastaan se, mitä mä itse ajattelen itsestäni, merkitsee. Suurinta osaa tapauksista en tietenkään edes muista. Kiusaaminen oli osa jokaista päivää, ja sellasta sen ei kuuluis olla kellekkään.

10 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus ! En ymmärrä, mikä saa jotkut kiusaamaan :( Tsemppiä jatkoon !

    VastaaPoista
  2. Tää teksti puhutti ja oot kyl rohkee kun avaudut niin avoimesti asiasta ja itse voin hyvin samaistua. Ylä-aste oli yhtä helvettiä tiivistettynä yhdellä sanalla .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :-) Harmi kuulla :-( koulun kun pitäisi olla turvallinen paikka kaikille :-/

      Poista
  3. Hyvä kirjoitus ja oot kyl tosi rohkee:)

    VastaaPoista
  4. Itse kävin tuon läpi kanssa. Alkoi ala-asteella ja loppui kauppikseen. Meni jopa niin kamalaksi että annoin käyttää itseäni seksuaalisesti hyväksi. Ja raiskattiin myös pariin otteeseen, sanoit hyvin että luulit sen jollaintapaa olleen normaalia, niin, normit muodostuvat niistä asioista joita koet päivittäin ja 13v tyttö ei ymmärtänyt sitä että ei todellakaan ole aikuinen ja humalaan juottaminen (itse halusin kylläkin maistaa) ja hyväksikäyttö n. 30v miehen toimesta ei ole millään mittapuulla normaali tapa menettää neitsyys. En tiedä miks kerron tämmöisestä nyt tuntemattomalle. Ehkä koska olet itsekin avoin. Siitä alkoi sitten syömishäiriöt ym, tai vaikee hahmottaa mistä mikäkin alkoi. Olet tosi rohkea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wau ! Kiitos rohkeudestasi sekä avoimuudestasi oman tarinasi suhteen. Toivottavasti elämä on heittänyt tiellesi hyviä asioita kaiken menneen edestä. Tällaiset kommentit ovat korvaamattomia ! Kaikkea hyvää jatkoon :-) ! <3

      Poista

Kommenttiboxini on avoin kaikille näkemyksille. Kiitos, että lähetit rakentavan kommentin.

Vastaan Sinulle mahdollisimman pian !