POHDISKELUA

En ole pitkiin aikoihin ehtinyt toden teolla pohdiskella mitään, mikä yleensä kuuluu normaaliin elämääni. Tänään kuitenkin keskustelin erään tuttavani kanssa, mitä "anteeksi anto" todella merkitsee itselleni. Mitkä ovat sellaisia tekoja, joita voi antaa anteeksi.

Mielestäni se ei tarkoita pelkästään sitä, että lakkaa kantamasta kaunaa, kuten tämä tuttavani sanoo. Anteeksi antoa täytyy todella tarkoittaa sydämestään. Anteeksi antaessaan on valmis unohtamaan pahat teot ja sanat, sekä aloittamaan puhtaalta pöydältä. Se ei välttämättä ole todellakaan helppoa, eikä aina edes mahdollista.

Itse koen, että kaunaa voi lakata kantamasta ilman, että tekee mieli antaa lopullisesti anteeksi. On mahdollista olla niin vahva, ettei halua lähelleen ihmisiä, jotka tekevät pahaa. Voi tulla sinuksi asioiden kanssa ilman, että alkaa taas arvostaa väärin tehnyttä, kuitenkaan kasvattamatta vihaa kaunan kannon sijaan. On tärkeää tiedostaa, että jokainen on itse oikea sanomaan, mikä on liikaa vääryyttä itseään kohtaan. Ulkopuoliset eivät voi täysin tietää, miten herkkiä sisältä olemme.

Ja nyt esimerkki omakohtaisesta kokemuksesta... Koin itseäni kohtaan tehtävän useita vääryyksiä vuosia, ja taas vuosia. Annoin mahdollisuuksia korjata kaiken, kävin oma-aloitteisesti keskusteluja ja odotin anteeksi pyyntöä. Kaikkea tätä turhaan. Tilanne kärjistyi viimeisen kahden vuoden aikana niin raskaaksi itselleni, että koin lopullisen ratkaisun ajan tulleen. Yhä edelleen tänään minulla on sellainen olo, etten kunnioita, enkä anna anteeksi. Mutta silti en kanna kaunaa, joka olisi taakaksi itselleni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttiboxini on avoin kaikille näkemyksille. Kiitos, että lähetit rakentavan kommentin.

Vastaan Sinulle mahdollisimman pian !