MINÄ BLOGGAAJANA - MIKSI EN PYYTELE ANTEEKSI?

En ole koskaan kirjoittanut yhtä ainutta avatumispostausta siitä, miksi päivitän blogiani ainoastaan silloin, kun minulle itselleni sopii. Koen, ettei minun tarvitse. Olisi kamalaa edes ajatella, että blogini olisi minulle stressiä aiheuttava velvoite. Olen alusta asti halunnut painottaa sitä, että minä kirjoitan silloin kun kirjoitettavaa on. Bloginihan on koosteita elämästäni, ei kuvitteellinen kirja jota parhaani mukaan yritän työstää määräpäivään tähdäten, ja sitten myydä kuin se olisi elantoni.

Koen ja tiedän itse olevani päätösvallassa siitä, mitä kirjoitan, mistä ja milloin. Hyödynnän 100% sananvapauttani, sekä vapauttani päättää itse blogini kohtalosta. Toivoisin jokaisen blogia kirjoittavan voivan ajatella samoin. Toivoisin, etteivät blogit muuttuisi pinnallisiksi ainoastaan siitä syystä, että paineet ylläpidosta ovat liian suuret.

Käsi kädessä vallan ja vapauden kanssa kulkevat vastuu ja arvostus lukijoita kohtaan. Minulle yksikään lukija ei ole itsestäänselvyys, mutta eivät myöskään päällimmäinen syyni blogin kirjoittamiseen. Tämä sivusto pysyy pystyssä ainoastaan intohimostani kirjoittaa. Blogini kulkee normaalissa tasapainossa muun elämäni rinnalla, enkä pidä sen kirjoittamista lainkaan vähäpätöisenä, enkä hylkäisi sitä täysin missään tilanteessa. Blogger on saatavillani useita tunteja joka ilta, jotta annan näppäimistön soida aina kun uusia ideoita syntyy. Blogini on kuin kynä ja vihko, jotka kulkevat matkassani läpi elämän. Postailuni suurin tarkoitus on koota kokonaiseksi paletiksi elämäni monet värit, ei ainoastaan onnistumisen hetket vaan kaikki se, joka on tehnyt jälkensä minuun. Mikäli tapahtuisi ainoastaan pelkkää hyvää, voisiko sitä edes kutsua elämäksi?

Entä miksi kyselisin muilta mitä he haluavat kuulla minun sanovan. Rakkaat bloggaajaystävät, mikäli koskaan epäröitte olla omia itsejänne, älkää. Älkää koskaan kokeko huonoa omaatuntoa kävijämääristä tai lukijakunnan vähyydestä. Älkää sortuko tuottamaan jotain sellaista, joka kerää paljon yleisöä. Älkää kirjoittako siitä, mistä puhutaan paljon - kirjoittakaa jotain sellaista, joka saa ihmiset puhumaan. Loistakaa sellaisina, kuin todella olette - teidän tehtävänne ei ole miellyttää muita !

6 kommenttia:

  1. Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Olen miettinyt juurikin tuota samaa. En halua väkisin kirjoittaa, sillä silloin siitä menee se viimeinenkin into. Samasta syystä olen meuhkannut blogini ulkonäöllisistä asioista. Jos blogi ei tunnu enää omalta niin ei myöskään tee mieli kirjoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos myös sinulle, että kommentoit :-) Tuo väkisin kirjoittaminen on viimeinen, jonka koskaan toivoisi omalle blogilleen tapahtuvan !

      Poista
  2. Bloggaaminen on nimenomaan harrastus. Vaikka siinä sivussa saattaa ilahduttaa muita ihmisiä (lukijoita), niin ainakin itse kirjoitan omaksi iloksi. Bloggaaminen ei ole työ (ainakaan suurimmalle osalle) eikä velvoite. :)

    VastaaPoista
  3. Monesti olen miettinyt kiinnostaako lukijoita juttuni, mutta sitten olen ajatellut että mistäs muustakaan minä kirjoittaisin. Kirjoitan siitä mikä minulle on tärkeää. Muuten menee idea kirjoittamisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ehdottomasti samaa mieltä :-) Hienoa kuulla sinun ajattelevan näin. Ihanaa ja lämmintä kesää !

      Poista

Kommenttiboxini on avoin kaikille näkemyksille. Kiitos, että lähetit rakentavan kommentin.

Vastaan Sinulle mahdollisimman pian !