ONKO VAMMAISELLA OIKEUS OLLA ESILLÄ?

Miksi ihmeessä tätä aihetta pitää edes kyseenalaistaa? Oikeus olla esillä ei kuitenkaan tarkoita nykymaailmassa läheskään esillä olon hyväksymistä. Oletko koskaan pysähtynyt ajattelemaan, miksi keskusteluohjelmissa vilahtaa vamman omaavia ainoastaan tuohon ominaisuuteen liittyviä asioita puidessa tai miksi kukkapenkin hoitoa ei ole kameran edessä neuvomassa esimerkiksi kyseisen alan koulutuksen saanut Downin syndrooman omaava henkilö? Onko tämä kiinni rohkeudesta astua esiin vai ottaa mukaan - siinä on jokaiselle meistä mietittävää.

Pitäisikö tämä tulkita jopa niin, ettei vamman omaavan henkilön mielipide ole omiaan tulemaan esille asiassa kuin asiassa. Miksi ulkoisesti kuka tahansa ja loistavia ideoita sekä mielipiteitä omaava ei voisi edustaa kansaamme? Miksei kuka vain meistä voisi tavoittaa asemaa, johon selvästi kuitenkin olisi rutkasti valmiuksia - pelossako, että hänet ajettaisiin alas pelkän kehityksellisen poikkeavuutensa vuoksi. Minä henkilökohtaisesti äänestäisin vähintään kenet tahansa tuntemani välkyn vamman omaavan eduskuntaan ajamaan 'hienostosta' poikkeavaa ihmiskuntaa, sillä voin väittää heillä olevan kokemusta keinoineen. Minä en häpeäisi ketään heistä ja voisin jopa olla vihdoin siltä osin ylpeä yhteiskunnastamme.

Mistä tämä arkuus olla esillä kuin kuka tahansa on peräisin? Luulen ja tiedän syyn olevan pitkälti suppeakatseisessa yhteiskunnassamme. Laajempaa tapaa ajatella pitäisi ryhtyä tukemaan jo lapsesta lähtien. Miten koskaan voimme kuvitella rajojen välillämme katoavan, mikäli emme koskaan edusta sitä, että jokainen meistä on erityisenä itsenään arvokas. Mielestäni pitäisi osata hyödyntää median voimaa ja suosiota. Mikäli näkisimme erityisyyttä päivittäin esimerkiksi tv:ssä, emme kummaksuisi sitä kadulla kulkiessamme. Olisi pelkästään oikein ottaa suvaitsevaisuus osaksi jokapäivästä elämäämme.

Kuten minun on tapana sanoa, vammaisuus on tullut jäädäkseen. On hyödytöntä taistella vastaan ja sulkea silmänsä ympärillä kuitenkin tapahtuvasta maailmasta. Ja miksi ihmeessä edes suostuisimme jätettäviksi yhteisen yhteiskuntamme tapahtumien ulkopuolelle? Sillä aikaa, kun yksi erityisyyttä hyväksymätön työntää kukkulalta alas sinne pyrkivää, kasvattaa muu vierestä seuraava ryhmä voimiaan syöstä kärkipaikka suvaitsevaisemmalle käytökselle. Sen sijaan, että paapoisimme kyseisessä asemassa olevaa, voisimme hyväksyä hänet rinnallemme kulkemaan. Tästä päivästä eteenpäin haastan meistä jokaisen tekemään parannuksen omalla kohdallaan - älä korosta, hyväksy.

Henkilökohtaisesti elän jatkuvasti taisteluvalmiudessa esimerkiksi vammaispalvelun myöntämien taksimatkojen puolesta. Olen valmis menemään kyltteineni kaupungille asian puolesta, joka todella koskettaa monia heikommassa asemassa olevia, kunhan ryhmärohkeus saadaan edukseen, jotta on joukot jotka koota yhteisen asian puolustamiseksi. On aivan liian vähän rohkeutta tarttua asioihin. Minä en pelkää. Miksi ihmeessä alistua, eikä astua esiin. Ajan vahvasti sellaista kantaa, ettei ketään meistä pidä nostaa toisten yläpuolelle, vaan ottaa jokainen osaksi yhteneväistä kansaa. Olemme liian kauan pitäneet vammaisuutta heikkoutena - siksi on aika toimia sen hyväksi, ettei kenenkään tarvitsisi pelätä tulevansa leimatuksi negatiivisessa mielessä arvokkaan ominaisuutensa vuoksi. Kenen tulisi pelätä tulevansa esille osana omaa itseään?

10 kommenttia:

  1. Tuo on tosiaan aika ilkeää ja suorastaan aivan raukkamaista, että jollain tapaa vammautuneet tai vammaiset pistetään ulkopuolelle tai joutuu pelätä sen takia. Ei voi elää ilman pelkoa. Sen pitäisi loppua. Sä teet hyvää työtä, vaikket itse tajuaisi, mutta tämän postauksenkin tekeminen voi auttaa muita ymmärtämään. Peukut sulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kannustavasta kommentistasi :-) Mukava kuulla mielipiteesi !

      Poista
  2. Heippa! Kiitos kun linkkasit sun blogin mun "linkkaa blogisi"-postaukseen! Sun blogi pääs lemppareihin, ja tein siitä pienen esittelyn tähän postaukseen: http://andmaybethatsonlyanattraction.blogspot.fi/2015/06/lempparit-linkatuista-blogeista.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli ilo huomata, että minut oli valittu :-) Kiitos paljon sinulle ja ihanaa kesää ! <3

      Poista
  3. Olen nyt pari kesää ja keikkoja työskennellyt vammaisten tuetunasumisenyksikössä, enkä voi kuin ihmetellä samoja asioita kanssasi. Mielestäni jo se, miten Penttikurikan Nimipäivät sai osakseen kauheaa ryöpytystä "kun vammaiset edustaa meitä euroviisuissa" kuvaa tätä kirjoitustasi hyvin. Ihmiset osaavat olla todella ennakkoluuloisia ja nämä ennakkoluulot, asenteet ja syrjintä, kohdistuvat aina marginaaliryhmiin ja niihin, jotka eivät mahdu hyvin kapeaan normaaliuden muottiin. Oli kyse sitten ylipainosta, tyylistä, mielipiteistä tai kehitysvammasta. Mutta mitä voi odottaa yhteiskunnalta, missä edelleen kiusattu vaihtaa koulua ja syitä etsitään uhrista? Toivon, että jonain päivänä otetaan askel kohti suvaitsevampaa yhteiskuntaa, missä teot määrittelevät ihmistä, eivät yksittäiset ulkoiset seikat tai asiat, joille ei voi mitään.

    http://seurallinenerakko.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kattavasta ja omakohtaisesta kommentistasi :-) Olet oikeassa ja on hienoa, että olet pohtinut asioita mielestäni oikealta kantilta :-) Pakko kyllä sanoa, että yhteiskunnassamme olisi rutkasti parannettavaa usean perusasian suhteen...

      Poista
    2. ottakaa huomioon, että vammaiset ja kehitysvammaiset on eri asia :-) ei kyllä ole mitään väliä, molempien pitäisi saada olla esillä yhtälailla kuin "normaalienkin" ihmisten, mutta usein ihmiset ei huomaa eroa vammaisen ja kehistysvammaisen välillä ja osoittelevatkin sitten ns. väärää porukkaa sormellaan :-)

      Poista
    3. Joo, otamme :-) Siksi puhun vamman omaavista henkilöistä ylipäätään. Oli kyseessä sitten liikunta- tai kehitysvamma.

      Poista
    4. Ja valitettavasti tuntuu ihan kaikkiin ryhmiin tätä ennakkoluuloisuutta liittyvän, oli vamman laatu mikä tahansa. Esimerkiksi pyörätuolissa istuvan ohi puhutaan tämän ohi avustajalle tms. :/

      Poista
    5. Kyllä. Tuo on taivaan tosi. Usein itsekin törmään siihen, että ollessani pyörätuolilla liikenteessä, puhutaankin ainoastaan seurassani olevalle, eikä minulle itselleni...

      Poista

Kommenttiboxini on avoin kaikille näkemyksille. Kiitos, että lähetit rakentavan kommentin.

Vastaan Sinulle mahdollisimman pian !