TÄYDELLINEN ELÄMÄ

Kesälomani on vihdoin alkanut - joo, olen onnellinen ja voin vihdoin hengittää. Kävin keskiviikkoaamuna kolmikanta-arvioinnissa työssäoppimiseni tiimoilta. Jokainen tutkinnonosani on hylätty. Tämä tarkoittanee siis sitä, etten tule syksyllä valmistumaan, sekä lopetin myös 4kk kestäneen työssäoppimiseni. Ratkaisu oli helpotus kaiken kaikkiaan. Olen 100% tyytyväinen omaan jaksamiseeni niinkin rajallisen ajan puitteissa. Valmistumiseeni olisi vaadittu aivan liikaa aivan liian pienessä ajassa. Siksi oli jo alussa selvää, että haasteellista tästä kaikesta ainakin tulisi, ellei mahdotontakin.

Päästyäni arvioinnista itkin ja itkin - itkin ulos kaiken näinä kuukausina sisääni patoutuneen. Soitin opettajalleni ja hän kannusti minua eteenpäin. Olen todella tyytyväinen koulusta saamaani tukeen - niin, ja tietysti korvaamattomiin tsemppareihini kotona ! Kolmikannan pitänyt opettaja halasi lähtiessäni minua ja sanoi itse pitäneensä minusta todella paljon. Tuo kaikki sai tietysti minut itkemään entistä enemmän :-D

On mahdotonta edes yrittää kuvailla sitä helpotuksen tunnetta joka minut tuona aamuna valtasi. Se sama helpotus asuu sisälläni vieläkin. Eikä tulevaisuus pelota minua - aion hakea opiskelemaan jo tulevaksi syksyksi. En ole lainkaan pettynyt siihen, miten asiat loppumetreillä kääntyivät. Sain päätöksestä pelkästään extrapuhtia tulevaan, sekä varmistuin entistä enemmän omasta tahdonvoimastani. Voin jälleen sanoa, etten ole päässyt helpolla. Aloittaessani helmikuussa asiat mutkistuivat terveyteni kannalta merkittävästi. Panikoin kaikki kuukaudet jaksamistani sekä aikataulun kireyttä. En päässyt muiden asettamaan tavoitteeseen, mutta minä olen jaksanut traumaperäisestä dissosiaatiohäiriöstäni huolimatta. Nyt on minun aikani parantaa henkinen jaksamiseni ja palautua stressistä.

Opin paljon matkani varrella ja sain varmistuksen siitä, että juuri asuntovuokrauksen alalla toimiminen on yksi suurimmista unelmistani jonka tulen ennen pitkää saavuttamaan. Opin myös suuria määriä itsestäni sekä jaksamiseni rajoista. Toisinaan on oltava armollinen itselleen. Henkilökohtaiset ennakkoluulot on tarkoitettu ylitettäviksi, mutta oma vaikuttaminen ympärillä tapahtuviin asioihin on rajallinen. Taistelu on minun osaltani tältä erää tauonnut, mutta tulen vielä voittamaan unelmat puolelleni todeksi. Painan vielä lakin päähäni - valmistumiseni odottaa minua !

4 kommenttia:

  1. Lupasin itselle olla armollinen viime uuden vuoden lupauksena, ehkä yksi vaikeimmista asioista ikinä! Ja tsemppiä sulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kun jotakin tahtoo tarpeeksi. Pitäisi kuitenkin aina muistaa, että itse on itselleen se kaikista tärkein, sillä mitä voit olla muille, mikäli et voi huolehtia itsestäsi.
      Tärkeitä oppeja, vaikkakin vaikeita :-) Kiitos paljon sinulle <3

      Poista
  2. Oma jaksaminen on paras laittaa etusijalle, tsemppiä tulevaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Vaikkakin tavoitteet ja jaksaminen taistelevatkin kärkipaikasta. Kiitos paljon tsempistäsi, sitä tarvitaan !

      Poista

Kommenttiboxini on avoin kaikille näkemyksille. Kiitos, että lähetit rakentavan kommentin.

Vastaan Sinulle mahdollisimman pian !