JUST ONE CHANCE

Kävin tänään haastattelussa koulupaikkaani varten. Olo on taas kilometrin mittaisen kivenmurikan verran kevyempi. Olen valmistautunut kaikkeen, kävi miten kävi ja niin on hyvä. Elämä on vain yksi mahdollisuus, mutta se mahdollisuus on koko elämän mittainen ja joka päivä voi aloittaa alusta. Kaiken ei tarvitse olla hyvin, sillä jokainen asia järjestyy omalla ajallaan välttämättä lainkaan kiirehtimättä.

Vaikka henkinen jaksamiseni onkin ailahdellut viime aikoina laidasta laitaan ja väsymys painaa jo päivän askareiden ollessa vasta puolivälissä, olen silti nauttinut paljon niistä hetkistä, jolloin mieleni on hyvä ja jaksan täysillä eteenpäin. On vaikea kuvailla tunnetta, joka iskee silloin tällöin iltaisin. Ehkä jonkinlainen epäusko siihen, että tilanne henkisen jaksamisen ja dissosiaatiohäiriön kohdalla kohentuisi siinä ajassa, kun voimavaroja vielä on jäljellä. Olen keskittynyt kehittämään hiljaa itsekseni läsnäoloa ja tietoisuutta toistamalla yksinkertaista tekemistä, mutta ajattelemalla vain ja ainoastaan sitä, mitä teen juuri sillä hetkellä. Pakko myöntää, että aluksi pöhköltä kuulostavista pikkuasioista on todella ollut apua :-) Suuri vaikutus on tietysti ollut myös sillä, että olen ollut viimeaikoina avoimempi kuin koskaan ennen. Olen salaillut vuosia asioita, joita nyt kerron jollekkin toiselle vain pelastaakseni oman jaksamiseni, sillä en usko muuta vaihtoehtoa olevan olemassa.

Viimeisen kesälomakuukauden päivistä olen ottanut irti kaiken, vaikka kiirettä onkin riittänyt suuntaan jos toiseenkin. Huomenna suunnistamme Samin kanssa Särkänniemeen koko päiväksi ja luvassa on kuvien täyteinen postaus päivästämme ! Sinne saakka, näkemiin 

IMG_0245

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttiboxini on avoin kaikille näkemyksille. Kiitos, että lähetit rakentavan kommentin.

Vastaan Sinulle mahdollisimman pian !