MITEN ONNI KORJATAAN, PAREMMAKSI PAIKATAAN?

Pääsin vihdoin kirjoittelemaan teille hieman kuulumisiakin välillä :-) Olen jälleen ollut samaan aikaan kaikkialla ja "ei missään". Olen kovasti yrittänyt saada aikaan yhtä ja toista, mutta lopputulema ei ole kovinkaan mainitsemisen arvoinen. Kesälomaani olisi vielä mahdollisesti kuukausi jäljellä, mutta hieman liian nopeastihan tuo aika tuntuu menevän. Hoidettavia asioita ennen koulun alkua olisi kyllä ja TO DO -listani pullottaa tavalliseen tapaansa yhtä sun toista.

Vaikka rutkasti on vielä tekemättä, on myös paljon ehtinyt tapahtua muutamassa päivässä. Päälimmäisenä kamerani objektiivin rikkoutuminen sekä täysin uudenlaisen yksilön hankinta, koulun haastatteluajan varaaminen sekä psykoterapian mahdollinen aloitus syksyllä. Paljolti uusia tuulia tuntuu olevan tuloillaan, enkä totta puhuakseni ole ehtinyt vielä kunnolla tottua muutonkaan jälkeiseen aikaan tai vaihtuneisiin ihmisiin ympärilläni.

Oloni henkisesti on ollut jo päiviä lähes sietämätön. Turhautuminen, levottomuus, stressi, epätietoisuus ja sen kaiken iskeminen samaan aikaan... Tuntuu jopa aivan siltä, kuin mikään tapahtuva ei olisi enää tarpeeksi. Mikään ei vain tunnu miltään. Tunne on samanlainen, kuin kaksi vuotta sitten masennuksen aikaan. Yritän löytää tarttumapintaa elämääni, kuten tänäänkin kolmen tunnin salitreenillä. Kotiin palatessani olo on sama kuin ennenkin. Tiedän asioideni olevan todella hyvin, mutta en vain osaa olla onnellinen tai tuntea onnellisuutta, kiitollisuudesta puhumattakaan. Pahimpina hetkinä tuntuu siltä, kuin kannattavampaa olisi irroittaa aivan kaikesta, niin ihmisistä kuin kaikesta muustakin tutusta ja turvallisesta.

Kirjoitettuani tämän tekstin tiedän kuitenkin asioiden olevan käden käänteessä paljon paremmin. Vika ei ole parisuhteessani tai ympärilläni elävissä ihmisissä. Vika on yksin minun henkisessä jaksamisessani. Eikä senkään puolen syyttelemisestä varsinaisesti tule milloinkaan olemaan hyötyä. On vain hyväksyttävä oma rajallisuutensa ja annettava itselleen aikaa. En missään nimessä voisi kuvitella itseni sitoutuvan mihinkään vain sitoutumisen pakosta. Olen tässä koska haluan niin ja mikäli en, menen muualle. Tunnen pitkästä aikaa täyttä vapautta valita kaikkien elämän osa-alueiden suhteen. Nyt kun kaikki ovet ovat avoinna, mikään ei ole mahdotonta !

IMG_8986

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttiboxini on avoin kaikille näkemyksille. Kiitos, että lähetit rakentavan kommentin.

Vastaan Sinulle mahdollisimman pian !