MINÄ ELÄN !

Olen täynnä tyhjää tyytyväisyyttä. Sisälläni vain jälki tunnetuista tunteista. "Vihaan tyyntä myrskyn edellä. Kun tapahtuu on helpompi hengittää" pitää paikkaansa kohdallani paremmin kuin hyvin. Olen ollut liikkeessä jatkuvasti jo päiviä peräkkäin - ikiliikkuja minussa on herännyt horroksestaan. Ajatus huomisesta ilman tapahtumista saa minut levottomuuden partaalle. Yksikin minuutti paikallaan on tuskaa.

Enemmän kuin mitään tällä hetkellä pelkään turhautumisen tunnetta, jolla milloinkaan ei ole ollut positiivisia seurauksia. On pysyttävä liikkeessä, jottei moottori leikkaisi kiinni. Kuitenkin vauhdista on pidettävä huolta, ettei polttaisi itseään loppuun - jälleen.

Makaan sängyssä selälläni aivot raksuttaen miljoonaa, keho tahtoen levätä. Olen pakottanut itseni nukkumaan sanoen "minä haluan nyt nukkua" ilman, että minusta lainkaan tuntuu siltä. Maistelen ajatuksissani viime päivien tapahtumia. On ollut tunnerikas viikko täynnä menettämisen pelkoa, kiintymystä, rakkautta, pohjatonta ikävää, onnellisuutta, turvaa sekä vapauden tunnetta ja itsensä todellista ylittämistä ja jopa joistakin peloista vapautumista. Miten onnekas olenkaan saadessani tuntea tätä kaikkea silti menettämättä oikeastaan elämästäni mitään !

Mieleni halajaa pinkaista aamulenkille raikkaaseen syysilmaan, mutta nurkan takaa kurkkiva syksy on ehtinyt taltuttaa ulkoilutoverini orastavan flunssan syleilyyn eikä lenkkeily yksin ole mistään kotoisin. Taidan kuitenkin tehdä sääntöön poikkeuksen ja heräillä pirteänä kirpaisevan viileään aamuun ja pukeutua lämpimästi kirkkaisiin ja energiarikkaisiin väreihin nauttien liikunnan ilosta ja vapauden tunteesta !



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttiboxini on avoin kaikille näkemyksille. Kiitos, että lähetit rakentavan kommentin.

Vastaan Sinulle mahdollisimman pian !