YÖ ON PIMEIN ENNEN AAMUN KOITTAMISTA

Aikomukseni olivat jo eilisen päivän puolella ilmestyä kirjoittamaan uutta postausta, mutta melkoinen päänsärky taltutti minut lähes kokonaan sohvan pohjalle. Syysflunssa on ilmeisesti päättänyt tunkeutua kehooni keinolla millä hyvänsä. Jotten olisi kohtaloni kanssa yksin, jopa Samikin sairastaa.

Tänään poistuin asunnostani ulkoilemaan - lämpimään toppatakkiin vuorautuneena katselemaan sekä kuvaamaan syksyä. Ihana, aurinkoinen ilma valloitti sydämeni piristävällä energiallaan ja imin itseeni kaiken syksyn kauniin väriskaalan ! Niistä on varmasti helppo ammentaa puhtia pilvisempiinkin päiviin :-)

Kuten paljon aiemmin kerroin, syksy tuo tullessaan uusia tuulia. Päällimmäisenä ajatuksissani on ollut toivottavasti loppusyksystä alkava psykoterapia. Toisaalta olen pärjännyt todella hyvin ja olen ylpeä omasta jaksamisestani. Koen olevani asian kanssa melko yksin, sillä ainoa jonka puheille voin paeta asian tiimoilta on tavoitettavissa ainoastaan kahden viikon välein. Puhuinpa kuitenkin miten paljon tahansa, kukaan ei osaa antaa minulle valmiita vastauksia siitä, normalisoituuko elämäni enää milloinkaan. On todella vaikea puhua asiasta sellaiselle, jolla ei ole aavistustakaan siitä mistä on kyse.


Toisinaan ajatukseni palaavat dissosiatiivisten oireiden jatkuvuuteen ja siihen, mitä elämältäni tulevaisuudessa odotan. Olen onnellinen, mutta en sellaisessa terveydellisessä tilassa kuin ennen. Samojen kysymysten ja ajatusten pyörittämisestä ympäri uudelleen on tuskin mitään apua. Toisinaan olo tuntuu todella raskaalta. Toisinaan pysähdyn vain kysymään "Miksi minä?" Toivottavasti muutaman vuoden kuluttua olen saanut vastauksia kysymyksiini. Siihen asti elän niin täysillä kuin se on mahdollista. Onnistuminen on kiinni asenteesta. Elämässäni on suunnattomasti hyviä ja kaiken tämän arvoisia asioita 

IMG_2930

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttiboxini on avoin kaikille näkemyksille. Kiitos, että lähetit rakentavan kommentin.

Vastaan Sinulle mahdollisimman pian !