HETKI, JOKA KADOTTI ALLEEN ONNELLISUUDEN

Oletko koskaan miettinyt, millaiset tilanteet todella luovat perspektiiviä tosi elämälle? Millaiset asiat opettavat parhaiten tai miten pitkälle toisinaan tulee mennä ymmärtääkseen jälleen palan itsestään? Ehkä juuri positiivinen asenne toisinaan väsyttää kaikista eniten ja estää erottamasta omia rajojaan. Ehkä kaikki asiat eivät parane hymyilemällä tai eivät vain ole tarkoitettu päästäväksi yli ilman todellista pysähtymistä itsensä ja ajatustensa pariin.

Olin aikeissa kertoa pelkän synkän tarinan siitä, miten huomasin onnellisuuteni kaikonneen, mutta paremmin ajateltuna koko totuus ei olisi siinä. Totuus kuitenkin on, että aiottua pidemmälle en tämän hetken voimavaroillani päässytkään. Eräänä päivänä oivalsin väsymykseni määrän sekä sen, että pelkkä usko itseensä ei saa minusta riippumattomia asioita muuttumaan - elämäni löysi jälleen uuden näkökulman.

Podin pitkään sietämätöntä levottomuutta ja tyytymättömyyttä yksittäisiin elämäni osa-alueisiin ja tuntui, kuin olisin vain voinut vaihtaa kaiken elämässäni uuteen, sillä halua ja voimavaroja asioiden selvittämiselle ei enää tietyn rajan jälkeen ollut. Aikaa kului ja viikot vierivät. Vasta pitkän ajan kuluttua ymmärsin, mistä oli kyse. Yritin hymyillä läpi kaiken tämän ja katsoa eteenpäin, mutta jouduin lopulta toteamaan, etten enää ollut onnellinen. Vaikka yritin, onnellisuus ei vain asettunut paikoilleen.

Oikeastaan kosketus pohjaan osoittautui ainoaksi keinoksi, joka näyttäisi aikanaan kaiken elämäni sisällön täysin uudessa valossa itselleni. Kaikki oli muuttunut itsestäänselvyydeksi, vaikka näin ei saisi milloinkaan tapahtua, -oli kyse sitten mistä tahansa.

Koen, että itsestäänselvyyksien lisäksi elämässäni oli tapahtunut muutoksia sillä saralla, miten asioista itse innostuin. En keksinyt virikkeitä, joista itse pidin, vaan pidättäydyin asioista pelkän kiireen ja seuran puutteen vuoksi. Kuuntelin itseäni aivan liian vähän. Myös liika suunnitelmallisuus kaatoi mukanaan paljon. Kaavoitin elämäni, eikä mitään yllätyksiä päässyt enää sattumaan. Oli hetki, jolloin elämällä ei ollut tarjota muuta kuin se, jonka olin itse tarkoin suunnitellut. Kyllästyin tilanteeseen nopeammin kuin olin uskonut.

Pahinta on, että olin lopulta miltei täysin valmis vaihtamaan pois kaiken sen pysyvän, jonka kierrosten lisääntyessä luokittelin tylsäksi - kaiken sen, jota eniten rakastan, mutta jonka ajan myötä koin muuttuneen pelkäksi työksi ja vaivaksi mitättömine lopputuloksineen. Nähtyäni asian toisen puolen jälleen sellaisena kuin on, tuntuu naurettavalta, että edes koskaan harkitisin luopuvani esimerkiksi parisuhteestani, johon itselläni ei vain riittänyt voimaa panostaa. Toisaalta koko kyseinen ajanjakso herätti paljon ajatuksia opettaen minulle kokemuksena paljon itsestäni. Opin sanomaan itselleni, ettei kaikki mene aina ihan putkeen, ja se on toisinaan OK. Ajatella, opin antamaan periksi tahdonvoimalleni ääritilanteissa vasta 22 vuotiaana...

Näinä päivinä aion ottaa puheeksi jokaisen mieltäni vaivanneen asian, koskien erityisesti pitkään alamäkeä vierinyttä parisuhdettani. Silti samaan aikaan haaveilen suunnattomasti yksin kahvilassa istuskelusta ja pelkästä ajatusten kokoamisesta järkeviksi lauseiksi. Tulevaisuudessa aion nauttia elämästäni enemmän. Aion myös itkeä, mikäli kyyneleet ovat tullakseen. Miksi enää estelisin.

8 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, mitä ikinä se tarkoittikaan. Erikoista myös, että puhuttelet minua nimellä, esiintymällä itse kuitenkin nimettömänä :-)

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus. Voin kyllä samaistua.
    Taitaa olla tää vuoden loppu tällaista mietiskelyaikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ! Itselleni tämän kaltainen mietiskely on arkipäivää, mutta uskon joulun ajan herkistävän syvimmillekkin ajatuksille :-)

      Poista
  3. "Muutos edeltää aina ahdistusta." Tämän viisauden olen pitänyt päivittäin mielessäni omia elämämuutoksia tehdessäni. Lämmin halaus sinulle! ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentistasi jälleen. Lämmin halauksesi löysi tiensä perille ja teki päivästäni jälleen paremman <3

      Poista
  4. Hei! olen lueskellut blogiasi aina kun uusia postauksia tulee ja nyt mieleeni tulikin että oletteko Samin kanssa eronneet kun hänestä et ole hetkeen maininnut mitään?

    VastaaPoista

Kommenttiboxini on avoin kaikille näkemyksille. Kiitos, että lähetit rakentavan kommentin.

Vastaan Sinulle mahdollisimman pian !