POSITIIVISTA MUUTOSTA

Lupaan yrittää, etten raapustaisi tästä tekstistä kovinkaan vaikeaselkoista. Paljon ajatuksia, joita tahtoisin avata, mutta haastavinta on pukea kaikki tämä sanoiksi vaikka haluaisinkin. Paljon pieniä palasia ajatuksista irrallaan, joista jokaisen tahtoisin saada kootuksi. Ensimmäistä kertaa minulla ei ole aavistustakaan siitä, mitkä sanat valitsen.

Pitkän ajan jälkeen olen elementissäni, kirjoittamassa tätä postausta tavanomaisella paikallani makuuhuoneessa. Tuntuu vihdoin uuvuttavan taistelun päätteeksi siltä, että kaikki elämäni palaset ovat löytäneet oman paikkansa. Olisin epärehellinen väittäessäni, että kaikki olisi hyvin - kaikki on järjestymässä ja kuten yleensä kaikesta huolimatta, tälläkin hetkellä koen olevani erittäin onnellinen.

Huomaan suhtautumiseni kaikkeen jälleen muuttuneen näköiseeni suuntaan. Olen käynyt paljon keskusteluja elämästä, kuolemasta ja kaikesta niiden välissä. Tärkein kaikista kuitenkin on, että olen ollut paljon yksin. Istunut keskellä hiljaisuutta ja kuullut jokaisen äänen sisälläni antaen kaikille tunteilleni oikeuden - valvonut öitä uppoutuneena ajatuksiini. Tästä syystä tunnen itseni vapaammaksi kuin ennen, sillä jälleen käsillä on muistutus siitä, että vain itse voin tehdä ratkaisuni ja olla sitoutumatta sellaiseen, joka tekee minut onnettomaksi, tarttuen siihen uuteen mahdollisuuteen, joka säilyttää vapauteni ja mahdollistaa onnellisuuden.

Olen karsinut ympäriltäni paljon ja näin ollen myös saanut elämääni asioita, jotka ovat vaikuttaneet paljolti siihen, että ymmärrän enemmän sitä kuka olen ja miksi toimin kuten toimin. Tutustunut uusiin ihmisiin ja oppinut samaan aikaan arvostamaan jo olemassa olleita ystävyyssuhteita - he ovat laskettavissa yhden käden sormilla, mutta jokainen heistä on minulle itselleni korvaamaton. He ovat niitä harvoja, jotka tahdon säilyttää lähellä, mutta silti sopivan etäisyyden päässä itsestäni.

Olen vihdoin löytänyt myös selityksiä sille miksi levottomuuteni kasvaa usein sietämättömäksi kun sitä vähiten odotan ja miksi viihdyn parhaiten yksin, sekä tarvitsen yksinäisyyttä ollakseni onnellinen. Kaiken tämän selvittäminen on vienyt oman aikansa, joka totta puhuen on tuntunut toisinaan melko pitkältä. Pystyn ajattelemaan selkeämmin jokaista valintaani ja tunnen kaikki päätökseni oikeutetuksi. On ihan yhtä OK kävellä pois ja löytää ratkaisuja pelkästä sisimmästään kuin luottaa toiseen ihmiseen ja huomata hänen läsnäolonsa positiiviset vaikutukset. Tunnen harvoin varsinaista kiitollisuutta, ainakaan sellaista, jota tunnen juuri nyt. Olen jälleen vahvempi ja varmempi itsenäisyydestäni kuin eilen. Tunnen jälleen vapauteni valita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttiboxini on avoin kaikille näkemyksille. Kiitos, että lähetit rakentavan kommentin.

Vastaan Sinulle mahdollisimman pian !