"MILTÄ TUNTUI LÄHTEÄ TULLAKSEEN KOTIIN"

Olen muuttunut paljon lyhyessä ajassa - en enää usko yhtä paljon, vaan ymmärrän enemmän. Olen joutunut kohtaamaan, sekä hyväksymään muiden tekemät virheet ja opetellut varautumaan siihen, että mitä tahansa odottamatonta saattaa tapahtua. Silti samaan aikaan tiedostan, että minussa on paljon sellaista, josta en kokemastani huolimatta tule luopumaan. Äärimmilleen venynyt stressi katkaisi kamelin selän. Sitä seurannut dissosiaatiohäiriö laski lopulta minut hetkeksi polvilleni edessään ja estää toistaiseksi minua toteuttamasta vuosia olemassa olleita suunnitelmiani. En ole kaikesta huolimatta lainkaan katkera. On kuunneltava itseään, mikäli haluaa säilyttää minuutensa. Elämäni ei ole tasapainoista tai säännöllistä, mutta elämässäni vallitsee rauha käsitellä kaikki näinä vuosina tapahtuneet. Epäsäännöllisyys ja jatkuva kiire pitävät minut elossa - rauha antaa aikaa ja voimaa yli pääsemiseen. Muistan kolmisen vuotta sitten haaveeilleeni onnellisuudesta. Tänään näen onnellisuuden aivan toisessa valossa. Se, ettei ole syytä olla onneton, ei ole peruste onnellisuudelle. Onnellisuus on paljon monimutkaisempaa, vaikka me yksin olemmekin siitä vastuussa. Entä mikä minut kaikesta huolimatta on tuonut tänne saakka? Liikunta on yksi suurimmista syistä siihen, miksi olen tänään tässä pisteessä järjissäni. Pakko myöntää, että matkani ulos kokemastani on ollut raskas ja se jatkuu edelleen. Se on vienyt aikaa ja viime kesänä huomaamattani uuvuttanut minut loppuun. Olen elänyt hetkiä, jolloin kynttilä on palanut molemmista päistä. Olen istunut yksin pimeässä ja kironnut kaiken kohdalleni osuneen - odottanut aamua ja noussut ylös uudelleen. Tavoitteet mielessäni elän luottaen siihen, etten tarvitse suunnitelmia vielä huomiseen. Toteutan itseäni tilanteen mahdollistamalla tavalla ja annan aikaa tuleville tavoitteilleni. Tiedän, että mahdollisuuteni koittaa vielä, -on vain kuljettava oikeaan aikaan nauttien matkalla pienistä hetkistä ! "Sinne minne nyt kuljen, kuljen paljain jaloin, että tuntisin kivet ja kuopat - että muistaisin matkan - että perilläkään en unohtaisi miltä tuntui lähteä tullakseen kotiin."

2 kommenttia:

  1. Jäin miettimään... mitä oot kokenut? :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogia enemmän lukemalla ja itse selvää ottamalla löytää enemmän ja tarkempaa tietoa :-)

      Poista

Kommenttiboxini on avoin kaikille näkemyksille. Kiitos, että lähetit rakentavan kommentin.

Vastaan Sinulle mahdollisimman pian !