ULKONÄKÖPAINEETON

Nyt astumme itselleni hieman vieraalle ja harmaalle alueelle. Olen puhunut todella vähän blogissani siitä, mitä ajattelen itse itsestäni, pääasiassa omasta ulkonäöstäni. Lapsesta asti olen kasvanut tarkaksi siitä, miten itseään tulee arvostaa ja kunnioittaa muiden antamasta palautteesta huolimatta. Tie tähän pisteeseen ja sopusointuun itsensä kanssa ei ole ollut helppo.

Jo ala-asteella ikätoverini iskostivat päähäni ajatuksia siitä, että tulin kiusatuksi ulkoisen olemukseni vuoksi. Vaikka kiusaaminen ei läpi niiden vuosien ollutkaan pelkkää ulkonäkövoittoista, oli erityisyyteni korostaminen vaivattomin keino saattaa minut naurunalaiseksi. Päivittäinen huomauttelu sai minut aluksi käyttäytymään kuin en olisikaan. Kunnes ryhdyin nauttimaan saamastani huomiosta, ja olin pelkästään iloinen siitä, että minussa oli sitä jotakin, joka herätti heikompien huomiota - varsinkin, kun opin itse olemaan välittämättä. Muistan Äitini sanat ikuisesti "Oletko koskaan miettinyt, että he katsovat sinua siksi, että olet niin kaunis? Olet todella nätti kun hymyilet."

Muistan ala-asteaikoina ajatelleeni, että toivoisin jalkojeni olevan lyhyemmät ja selkäni pidempi, jotta näyttäisin sopusuhtaisemmalta. Myös pitkän malliset kasvoni aiheuttivat päänvaivaa, sillä hiusten laittaminen oikealla tavalla päähäni sopivaksi oli melko haasteellista. Toivoin myös tummien suorien hiusteni tilalle vaaleita luonnonlaineita. Tarkemmin tarkasteltuna kyseessä ei koskaan ollut mitään pitkäaikaista, ja päädyin aina lopulta siihen ajatukseen, että pidän itsestäni sellaisena kuin olen, ja juuri nämä seikat tekevät minusta sen, keneksi olen luotu.

Olen aina pitänyt kasvojani luonnonkauniina, enkä näin ollen ole koskaan innostunut paljosta meikkaamisesta. Mielestäni meikki muuttaa liikaa yleistä ilmettäni, enkä näytä siten lainkaan enää omalta itseltäni. Ihoni on läpi teinivuosien pysynyt siedettävänä ilman sen suurempia peitetoimenpiteitä. Ollessani kymppiluokalla, suurten muutosten aikana jostakin syystä ryhdyin käyttämään puuteria ja värjäämään kulmiani. En tarkalleen muista, mistä tuolloin on ollut kyse, mutta tämä yksi vuosi muutti minua paljon niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Nyt katsoessani kyseisen vuoden luokkakuvia, näytän mielestäni juuri sellaiselta, jollaiseksi en tahdo muuttua. Kuvassa olen maalannut itselleni kasvot, ja sille pohjalle mitään sanomattoman ilmeen, joka mikä pahinta, ei edes näytä lainkaan minulta.

Koen meikkitestausajat jonkinlaisena kriiseilynä, vaikka mitään sen suuntaista en varsinaisesti tuolloin kokenut tuntevani. Toinen ja selvästi merkittävin ulkonäkökriiseilyni oli sairastuttuani epätyypilliseen syömishäiriöön. Jälleen kerran muistissani on pelkkää mustaa. En usko, että ulkonäköni on koskaan ollut itselleni ongelma. Olen vain oireillut kyseisellä tavalla silloin, kun elämässäni asiat ovat kasaantuneet negatiivisella tavalla. Juuri näinä aikoina olen ollut vähiten oma itseni, mutta kaikeksi onnekseni kuitenkin palautunut tasapainoon. Syömisoireilut verottivat itsestäni paljon ja olin pitkään valheellisesti tyytyväinen itseeni ulkoisesti. Tänään verratessani kuvia noihin vuosiin voin sanoa, että olisin toivonut voivani asian suhteen yhtä hyvin aina, kuten nyt voin.

Ja niin...millainen on suhtautuminen omaan ulkoiseen itseeni tänään? En koskaan katso itseäni peilistä pelkin negatiivisin ajatuksin, sillä tiedän ansaitsevani enemmän. Aina katsoessani peiliin kiinnitän ensimmäisenä huomioni positiivisiin asioihin, ja näen paljon kaunista. Myös tätä voin kutsua yhtenä suurena osana itsevarmuuden kokonaisuutta. Edes muiden kommentit ulkonäöstäni eivät saa mieltäni muuttumaan. Ajatukseni tästä vahvistuvat vuosi vuodelta, sillä muiden mielipiteiden merkitys vähenee ajan myötä, ja näin toivon käyvän jokaiselle jossakin elämän vaiheessa.

Entä mitä toivon voivani antaa nyt omien kokemusteni perusteella muille? Ajatuksia siitä, että se mitä olemme, on riittävästi. Mitä vähemmän muiden mielipiteet meille merkitsevät, sen varmemmin seisomme omilla jaloillamme. Ja mikäli saan esittää juuri Sinulle yhden toiveen: Ajattele ja sano jotakin kaunista ja hyvää itsellesi sekä muille päivittäin. Auta itseäsi ja muita näkemään jokainen meistä ainutlaatuisena itsenään, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Korosta henkisten asioiden tärkeyttä ja arvosta erityisyyttä !
  IMG_0291 (2)

2 kommenttia:

  1. Hei! Olipa hienosti kirjoitettu teksti :) Laittoi ajattelemaan! <3 Nykyään itsekin arvostan paljon enemmän luonnollista ilmettä ja hyvin usein olenkin täysin ilman meikkiä :)
    Cosmopolitan.fi/natalievilen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :-) Ihanaa, että herätti ajatuksia ! <3 Luonnollisuus on pop :-) !! Lämmintä loppukesää sinne <3

      Poista

Kommenttiboxini on avoin kaikille näkemyksille. Kiitos, että lähetit rakentavan kommentin.

Vastaan Sinulle mahdollisimman pian !