14.4.2017

Vihdoin kaikki paperisota alkaa olla purkissa kisoja varten - rekkaus hoidossa, kilpailukortti saapunut, ja ilmoittautuminen tehty. Kisajännitys alkaa tiivistyä ! Hevoseen olen luottavainen, ja paloni sen kanssa radalle pääsemiseen vain kasvaa päivä päivältä suuremmaksi. Ensin epäilin hevosvalintaani, mutta enää en näe siinä mitään ongelmaa. Ratkaisin asian, ja ryhdyin luottamaan enemmän "yllätys, yllätys" itseeni ! 

Hevonen on ollut jokaisella kerralla kotona tapansa mukaan motivoitunut tekemään töitä, ja antanut paljon anteeksi paniikkiani lähestyvistä kisoista, ja siitä suurimmasta probleemasta : radan muistamisesta. Rata itsessään on helppoa kauraa muistettavaksi, mutta sieluni silmin näen paniikin pyyhkivän mielestäni kaiken oppimani... :-D Ei, nyt emme lähde tähän ! Myönnän, että olisin kaivannut hieman enemmän keskustelua kisäjännityksestäni, mutta en oikeastaan ole päässyt purkamaan sitä kenenkään kanssa. Jokainen jolta kysyn, ei ole törmännyt kyseiseen reaktioon itsessään, tai ei kilpaile missään lajissa. Haluaisin sanoa ääneen, että minua jännittää.

Huomenna suuntaan nokkani kohden kolmen perättäisen päivän valmennusputkea. Vaikka elämäni kuulostaakin usein siltä, että aina on kiire jonnekin, on silti myös näitä hetkiä, jolloin istun yksin sängylläni ja koen itseni yksinäiseksi. Silloin, kun minua kaivataan "ei ole aikaa", tai on liikaa tekemistä. Kun rauhoitun paikoilleni huomaan, miten yksin lopulta olenkaan. Suurin osa kavereistani asuu eri kaupungeissa ja toisaalta, vaikka kuinka lähellä asuisimme, tuntuu aikataulujen sovittaminen yhteen haastavalta miltei poikkeuksetta. Pyrkimystä ylläpitää vähintään ihmissuhteista kaikkein tärkeimpiä kuitenkin on, ja toivottavasti ne suhteet jaksavat odottaa rauhallisempia aikoja, jotka nekin koittavat vielä joskus !

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttiboxini on avoin kaikille näkemyksille. Kiitos, että lähetit rakentavan kommentin.

Vastaan Sinulle mahdollisimman pian !