1.5.2017


Lähdimme sunnuntaina kahden kaverini kanssa juhlimaan extempore vappua, ja suuntasimme viihteelle keskustaan. Useita tunteja aiemmin olimme ennalta sopineet paikan, jonne pyrkisimme sisään mieluiten ennen kuin meidän tulisi maksaa sisäänpääsystä. Tiesimme, että vappuna porukkaa takuulla olisi, ja olimme täysin varautuneita jonottamaan. Itselleni baarireissu oli elämäni neljäs, ja vastaavassa paikassa ensimmäinen. Päätimme, että mikäli emme pääsisi ilmaiseksi sisään, menisimme mahdollisesti jonnekkin muualle. Suunnittelimme tapaavamme kymmeneltä keskustassa kyseisen baarin edustalla.

Toinen kavereistani myöhästyi kuitenkin luokseni tulevasta bussista, joten jouduimme siirtämään lähtöämme seuraavan kulkevan bussin aikataulun mukaan, vaikka tiesimme sisäänpääsyn maksavan klo 23.00 jälkeen. Seurueemme kolmas lähti kotoaan etukäteen, ja saapui paikalle hyvissä ajoin ennen meitä kahta. Yhtä matkaa kanssani kulkenut kaverini lupasi maksaa meidät molemmat sisään hyvitykseksi siitä, että oli missannut bussinsa, jonka vuoksi myöhästyimme aikataulustamme. 

Saavuimme paikalle 22.30 aikoihin, eikä ensimmäisellä ovella ollut lainkaan jonoa. Totuus paljastui päästyämme sisään baarin edustalle. Jono oli pitkä, ja liikkui todella hitaasti. Jo jonon päässä seistessämme oli täysin selvää, ettemme tulisi pääsemään ilmaiseksi sisään. Mutta kuten olimme aiemmin sopineet, jäimme jonottamaan. Itse olin liikkeellä pyörätuolilla, sillä tiedossa olisi ollut turhan paljon pitkiä kävelymatkoja, sekä seisoskelua jonossa, jota selkäni ei olisi hyvillä mielin kestänyt.

Edessämme oli useita jo valmiiksi melko vahvasti päihtyneitä seurueita. Emme ehtineet jonottaa kovinkaan kauaa, kunnes yhdestä porukasta meitä lähestyttiin tarjoten etuilupaikkaa jonossa. "Olen itse ollut kolme kuukautta pyörätuolissa, mutta se ei tietenkään ole mitenkään verrattavissa sinun tilanteeseesi", hän sanoi. 

Kerroin tyytyväni jonottamaan omalla paikallani, sillä aikaa oli hyvin, ja olimme päättäneet pysyä sovitussa suunnitelmassamme. Katsoin aivan yhdentekeväksi ryhtyä selittämään todellista tilaani, sillä luultavasti kukaan ei enää aamun sarastaessa muistaisi kertomastani puoliakaan. Porukkamme kolmas odotteli meitä sisällä jonottaen tiskillä juomiaan. Etenimme jonossa - välillä nopeammin, välillä todella hitaasti, mutta olimme edelleen tyytyväisiä oloomme, sillä meillä riitti kaverini kanssa puhuttavaa. 

Jo aiemmin meitä tarjouksellaan lähestynyt henkilö otti minut puheeksi uudelleen. Tällä kertaa huomattavasti kovemmalla äänellä niin, että koko ravintolan edusta raikasi. "Täältä tulee henkilö, joka istuu rullatuolissa !! Eikö niin, että me kaikki päästämme hänet nyt ensimmäiseksi?" Hermostuin jo hieman painostuksesta, joten pääsimme parin porukan eteen, enkä huomannut kenenkään hikeentyneen siitä. 

Kannustukseen liittyi myös toinen seurue edellämme. Poskeni olivat takuulla tulipunaiset häpeästä. Mitä lähemmäs ovea pääsimme, sitä tyytymättömämpiä kommentteja saimme heidän ehdotuksistaan päästää meidät ensimmäisiksi - täysin ymmärrettävästi. Kaksi metriä kynnyksestä kello näytti kolmea minuuttia vaille yhdentoista. Pääsimme sisään, ja halusin enää vain pois jaloista, sillä järjestetty performanssi hävetti jo kylliksi.

Kaverini kaivoi kortin taskustaan, ja pääsimme maksamaan itsemme sisään. Tiskillä kohtasin ilmeisesti ravintolan omistajan, joka oli kaikesta päätellen kuullut kaiken tapahtuneen kovasta metelistä huolimatta. Hän kääntyi katsomaan minuun, ja totesi "hyvin etuiltu jonon ohi."

Mitä tahansa hänen kommenttinsa tarkoittikaan, ei se varsinaisesti kohottanut fiilistäni. Naurahdin vaivaantuneena, ja suuntasin noutamaan ranneketta. Vietimme hauskan illan lähes pilkkuun asti. Jonossa ja pöydässä tutustuin moniin uusiin ihmisiin, ja iltani oli kokonaisuudessaan hauska ja äärettömän onnistunut !

Se miten tahtoisin itse kommentoida tapahtunutta on, että pyörätuolini ei tarvitse ensimmäistä paikkaa jonossa. Olen täysin kykenevä jonottamaan siinä missä muutkin. En halua tulla nostetuksi muiden vertaisteni yläpuolelle liikuntarajoitteeni vuoksi. Etenkään pyörätuolini vuoksi, jota toisinaan käytän ainoastaan helpottaakseni elämääni pitkälle tulevaisuuteen säästäen selkääni. 

Humalassa varmasti kontrollimme on jokseenkin erilainen, emmekä välttämättä tule tehdyksi ja sanotuksi juuri niitä parhaita juttujamme, mutta mikäli joskus näet itse vastaavan tilanteen, ja ymmärrät huomion keskipisteen kiusaantuneen, puutu tilanteeseen. Koskaan ei ole pahitteeksi huomioida parhaaksi katsomallaan tavalla ketä tahansa vieressä elävää, mutta kohtuus kaikessa ;-) Kiitos ja anteeksi kaikille, joiden edelle jonossa päädyimme :-*

2 kommenttia:

  1. Äh. Joskus se hyvä ajatus tosiaan aiheuttaa vain kiusallisen tilanteen. Onneksi iltanne päättyi kivasti! :)

    VastaaPoista

Kommenttiboxini on avoin kaikille näkemyksille. Kiitos, että lähetit rakentavan kommentin.

Vastaan Sinulle mahdollisimman pian !