28.5.2017


Heipparallaa ! Avasin postauspohjan "taustalle", kun ryhdyin työstämään rahoitushakemusta valmentautumista ja kilpailua varten, mutta innostuinkin lopulta naputtamaan vain tänne :-D 

Olen ilmoittautunut ensimmäisiin taviskisoihini, jotka (toivottavasti) koittavat ensi kuussa ! Toki pääpainoni on tietysti edelleen paraurheilussa :-) Lähdemme suorittamaan helppoa C:tä, jonka "pitäisi olla takuuvarma nakki"...*kopkop* :-D Valitsin C:n oikeastaan sillä perusteella, että ensimmäisissä taviskisoissa on hyvä hieman varpaan kärjet edellä haistella meininkiä ja tuomareiden tapaa arvostella liikuntarajoitteestani johtuvia puutteita. Sekä tietysti niitä muokattavissa olevia mokia. Kuten joskus aiemminkin mainitsin, esimerkiksi istuntaan kiinnitetään jokseenkin eri tavalla huomiota. En halua vetää alta riman, vaan saada kritiikkiä istunnastani sekä valmentajalta että tuomareilta, sillä haluan pystyä kehittämään istuntaani huomattavasti paremmaksi. Vinohan olen kuin Pisan torni, sen olen kuvia katsellessani huomannut itsekin :-D auts !

Se mitä istunnan parantamiseen tulee, on kehitystä jo tapahtunut vuodenvaihteesta lähtien huimasti. Isot liikkeet eivät saa minua enää läheskään yhtä usein kaulalle makailemaan. Vinous on kyllä ongelma, enkä toistaiseksi tiedä mistä oikein kiikastaa. Fysioterapeutin käynti avasi itselleni aihetta hieman, mutta olen pyytänyt vielä uutta aikaa, sillä fyssarin käynnin purkaminen selästä käsin oli hieman haastavaa :-D 

Loppuun vielä yksi esimerkkikuva istunnastani. Kuvassa väitän istuvani hyvin, vaikka näin ei tietenkään ole. Sanotaanko siis, että istun kuvassa omaan tasooni nähden hyvin :-D Kuva on viimeisimmästä umpisurkeasti sujuneesta valmennuksestani. Hevonen kuumui alusta lähtien reilusti, enkä tavalliseen tapaani saanut energiaa käytettyä hyödykseni, sillä oma keskittymiseni oli täysin hukassa. Ratsastin pelhamilla, ja olisi ehdottomasti pitänyt vaihtaa kuolain, mutta omasta laiskuudestani johtuen pitäydyin koko tunnin pelhamissa. Käteni olivat niin rennot kuin mihin kykenin, mutta homma ei vain tällä kertaa toiminut.

Harjoitellessamme kisarataa nousi useampi väärä laukka, vaikka nostopaikka oli sinänsä otollinen ja hevonen sopivasti menossa. Juuri keskittymisen puutteen vuoksi mielessäni on pelkkä musta aukko nostojen kohdilta, enkä pysty varmuudella sanomaan, että jäin liikaa varmistelemaan. Hioimme nostot vielä mallilleen ja lopetimme siihen, että sekä hevonen, että valmentaja olivat tyytyväisiä. Ratsastajan tyytyväisyys jäikin uupumaan, mutta onneksi huomenna pääsen korjaamaan tilannetta :-) Ratsastan huomisen valmennuksen jälleen nivelellä tai waterfordilla, joita kyseisellä hevosella tavallisesti suositaankin. Olen iskostanut itselleni kuolaimista sellaisen asenteen, etten koskaan käytä normaalia suurempaa jarrua, ellen koe sitä ansainneeni, sillä nivel hoitaa tehtävänsä kyllä. Nyt sitten opetellaan taas ratsastamaan sillä nivelellä, kun viimeksi suoritin niin surkeasti :-D Sitä edellinen kerta itsenäisessä ratsastuksessani olikin paras tähän asti !

Kuulumiseni ovat oikeastaan pelkkää heppaa, kuten varmasti huomasitte :-D Paljon kerrottavaa vielä jäi puuttumaan tämänkin postauksen sisällöstä, mutta sehän tarkoittaa ainoastaan sitä, että voin postata ihan pian uudelleen, ja silti kerrottavaa riittää ;-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttiboxini on avoin kaikille näkemyksille. Kiitos, että lähetit rakentavan kommentin.

Vastaan Sinulle mahdollisimman pian !